Krantuksko täsä on tullu

En tiäjä, onko sitä tullu krantuks, ko on tullu vanhaks. Tuleehan sitä ny kaikkia muunkilaista kremppaa: lukunäkö huanonee, ulukonävöstä puhumattakaa. Aamusin on kankia ko puuhevonen varsinki vintintrappusia alas mennesääs. Siittä pahin, ettenkö kerran tormannu suarhan tollonkoppia ovhen kopiks, nii että kripa meni kipsilevhyn, että knapsahti.

Ei ny ollu tarkotus ruveta täsä muita vaivojaas valittahan, mutta ko viimiviikolla luin Käläviän Seu’un Sanomista murrekiriotuksia, meni kaffi ainaki kaks kertaa väärhän kurkhun. Siäloli samoisa kiriotuksisa kiriakiäli ja murtheet sekasi niinkö halsualaisten silat.

Ei piä ny kiskasta hernettä nenhän eikä hernheenpalakuakaa, jos tohin täsä jonku esimerkin ottaa. Hiliaa ihteksees voitta tiätysti aatella, että mikähän tuaki luulee olevaas: ryäkäle, muutama.

Sanon ny kuitenki, etten minoo ainakaa kuuna kullan valakiana kuullu, että sanottas ”sekä”, ”keitettiin”, ”ollut”, ”koneet”. Kyllä noli: ”ja”, ”keitethin”, ”ollu” ja ”konheet”.

Meilläki oli ollu Agricola-niminen puimakone, joka okseesi seulat ulos. Siinä sitä oliki viismarkkaa, että semmosen konheen kaas sai ohorat, rukhiit ja sekaviliat puitua.

Täältä kaukaa kahtoisa tuntuu pahalta, että niin koria kiäli, mitä Käläviän murre on, rupiaa unehtuhun. Kuka hiikko sitä saatas uuestaas opettahan? Pitäskö kaasalaisopiston ottaa se eesvuanna ohojelmhaas? Kunnantuvalla ei taia enää olla kulttuurilautakuntaakaa, joka vois pistää jonku piänen kiriahankheen pysthön.

Vanhaa Käläviää –sivuilla on senthääs joitaki juttuja ja sanontoja. Ny alakaa olehen viimiset hetket, jos meinaa viälä jotaki koota. Vanhan murtheen taitajat on kohta Komosalon rämheesä.

Hannu Kippo